Heips, pitkästä aikaa! Ollut niin paljon tekemistä ja paikasta toiseen juoksemista, ettei meinaa olla aikaa istua alas rauhassa miettimään. Tällä kertaa kerron teille, mitä tapahtuu SAK -osastolla. Osasto on siis aivovammoihin keskittynyt ja potilaiden tulon syynä on enimmäkseen aivoverenkiertohäiriö, sairaus tai traumaperäinen vamma. Tämän osaston kuntoutujat on aivan eri maailmaa kuin SAK -osastolla (selkäydinvammat) ja haasteetkin sen mukaiset. 

Suoraan sanottuna aloitus osastolla oli kyllä itselleni tosi rankka. Ohjaaja vaati aikaisempia enemmän ja en kauheesti osannut mihinkään kysymyksiin vastata. Hyvänä puolena siinä oli se, että itsenäinen työskentely työpäivien jälkeen, asioiden kertaaminen ja teoriatiedon käytännöllistäminen saivat vahvan pohjan taas kerran! Olin pääsääntöisesti ohjaajani potilaiden kanssa koko tämän jakson ajan, ja potilaat pysyivät samana. Lisäksi pääsin työskentelemään myös muutaman muun fysioterapeutin kanssa. Kaikki omat potilaani olivat kognitiivisesti päällepäin kunnossa, mutta osastolla työskennellessä voidaan tarvita myös hyvin erilaista lähestymistapaa ja kommunikointia, sillä aivovammoihin liittyy usein mm. myös kognitiiviset häiriöt ja puheen tuottamisen/ymmärtämisen vaikeudet. Itsehän pääsin siis keskittymään puhtaasti siihen fyysiseen kuntoutukseen, sillä omien potilaiden kanssa pystyin kommunikoimaan normaalisti. 

Lisätietoja aivoverenkiertohäiriön syntymisestä ja seurauksista löydät muistin virkistykseksi mm. täältä: https://www.aivoliitto.fi/files/1613/selkoesite_avh_2013_web_22.11.2013.pdf

http://www.aivovaurio.fi/aivoverenkiertohairio/avh/oireet/  Aivovaurio.fi :n mukaan tiivistettynä AVH:n oireet:

Aivoverenkiertohäiriöstä kertovat äkilliset oireet:

• Kehon toisen puolen raajojen heikkous.
• Tunnottomuus tai voimattomuus toisen puolen raajoissa.
• Kasvojen puutuminen, suupieli saattaa roikkua.
• Puheen häiriö.
• Näköhäiriö, mahdolliset kaksoiskuvat.
• Tasapainon hallinnan, kävelyn vaikeutuminen
• Mahdollisesti kova päänsärky tai oksentelu.
• 
  

Eli nämä oireet pitävät hyvinkin yleisesti paikkaansa, useimmiten monilla osa-alueilla eri vaikeusasteina. Jakson aikana lähes kaikilla potilailla oli ongelmia vähintään kehon toisen puolen raajojen heikkouden (myös halvauksen), tunto-, näkö- ja tasapainohäiriöiden kanssa. Yhdellä kuntoutujalla oli aikamoinen combo: näköhäiriöt, toispuoleinen raajojen heikkous, pusher -oireyhtymä ja neglect. Kuvitelkaapas, mitä nämä kaikki yhdessä saa aikaiseksi?

Tässä luettavaksi tapausselostus Pusher -oireyhtymästä kaikille selvennykseksi: https://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo91292.pdf

Tässä tietoa neglect -oireyhtymästä: https://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo96618.pdf

Potilaista pari olivat ikääntyneempiä AVH:n jälkeisiä kuntoutujia, joilla AVH oli tapahtunut viime kesänä. Kuitenkin, he olivat siinä vaiheessa kuntoutusta, jossa harjoiteltiin istumatasapainoa, tukeutumista hemiraajoihin ja tuettua seisomista. Kahden viikon aikana sai harjoitteita hankaloittaa ja paljon positiivista muutosta oli selvästi heidän kanssa näkyvissä. Erittäin positiivista nähdä pieniä isoja muutoksia parempaan päin, jolloin myös terapeutti fiilistelee onnistumisiaan. Mitä heidän osalta en vielä maininnut, oli myös oma työnsä ja harjoittelunsa mahdollisimman itsenäiset siirtymiset pyörätuolista hoitopöydälle ja takaisin. 

Lisäksi tuli koettua myös aivosyöpää sairastavan potilaan sekä traumaperäisen aivovamman fysioterapia. Syöpää sairastavan potilaan terapia keskittyi kävelykyvyn parantamiseen ja ylläpitoon sekä hemiraajojen fysioterapiaan. Traumapotilas oli hyväkuntoinen ja haasteet liittyivät enimmäkseen tasapainoon, jolloin pyörimme ympäri taloa tehden tasapainorataa, staattista tasapainotreeniä, portaissa liikkumista eri tavoin ja keskivartalon hallintaa vahvistavia harjoitteita. 

Tämän jakson aikana sain nähdä isoja mullistavia edistysaskelia ja samoin todistaa pieniä merkittäviä askelia potilaan kuntoutuksen vastaavassa vaiheessa. Ei sitä vain ymmärrä, mitä merkitsee taito istua itsenäisesti ilman tukea luottaen omaan kehoon, seisoa, kävellä isoilla ja pienillä apuvälineillä tai ilman, kyky juosta ja kaikki muu, mikä meille terveille on itsestäänselvyys. Tässä työssä alkaa vakavasti miettimään omaa elämää uusiks ja arvostamaan kaikkea sitä, mitä itsellään on. Tällä osastolla työskentely on erittäin palkitsevaa, mutta erittäin rankkaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. 

Ps. pääsin testailee myös kaiken sortin laitteita ja robotteja :) Niistä lisää tulossa...!

-Nabu-

Harjoittelun alussa sain käsiini pukukaapin avaimen ja kulkulätkän. Kaikkiin tiloihin pääsee lähtökohtaisesti vain lätkän avulla, joten toivottavasti se pysyy hyvin tallessa. Ensimmäisen viikon aikana ohjaajana on keväällä valmistunut fysioterapeutti, joka on kuitenkin ollut HNRK:ssa töissä jo puolisen vuotta. Toiselta viikolta lähtien Latviasta kotoisin oleva fysioterapeutti, joka on ollut täällä jo pidemmän aikaa. Aloitin harjoitteluni siis SAK -puolella eli selkäydinvammaisten potilaiden kanssa. Tällä puolella on töissä useampi fiksu fysioterapeutti. Olen ohjannut/valvonut SAK -potilaiden kuntosaliryhmää kahdesti päivässä ja muuten ollut mukana varsinaisissa fysioterapiatilanteissa. 

Yhtäkään varsinaista potilastapausta en tässä lähde avaamaan, sillä yleisen tietosuojakäytännön mukaan ei syvennytä yhteenkään erilliseen tapaukseen. Kuntoutujia on kuitenkin monenlaisia. Taustalla voi olla traumoja, kuten esim. tippuminen korkealta paikalta, liikenneonnettomuudet ja erilaiset sairaudet. Tässä ajassa olen nähnyt siis kuntoutujia, jotka ovat akuutteja, tapaturmasta esimerkiksi muutama viikko. Akuutit kuntoutujat voivat tulla kuntoutukseen esimerkiksi suoraan sairaalasta, myös teho-osastolta. Akuuteissa tapauksissa voi itse selkävamman lisäksi olla myös muita akuutteja murtumia ja muita terveysongelmia. Edellytyksenä on kuitenkin hyvä yleisvointi, ilman hengenhätää. Enimmäkseen kuntoutujat on kuitenkin tällä aikavälillä ollut kroonisten sairauksien kanssa taistelevia tai tapaturmasta on jo useita vuosia, jolloin toimintakykyä pyritään parantamaan tai vähintään ylläpitämään. 

Mikäli fysioterapeutti saa asiakkaan, joka ei ole aikaisemmin ollut talossa, on ensimmäinen terapiakerta lähinnä alkuhaastattelua, tutkimista ja tutustumista. Se tarkoittaa myös sitä, ettei potilaasta ole välttämättä mitään tietoa tietokannassa, ellei lähete ole sinne jo laitettu. Mikäli potilas on aikaisemmin ollut jo kyseisessä paikassa kuntoutuksessa, voi terapeutti lukea edellisten kuntoutusjaksojen ajalta protokollat, joissa on aina fysioterapeuttinen diagnoosi, tavoitteet ja toeutukset. Lisäksi on aina yhteenveto, jossa terapeutti on koonnut terapian kokonaistulokset ja edistymisen tiiviisti yhteen jatkosuositusten kera. Fysioterapeutti voi olla kuntoutujalla lähes aina sama tai eri jokaisena terapiajaksona. Eli, kun terapeutti näkee kuntoutujan ensimmäisen kerran kuntoutusjakson alkaessa, on aina vuorossa alkuarviointi. Terapiajaksot voi kestää 10 päivästä 21 päivään, riippuen millaisen jakson Viron Haigekassa (Suomen Kela, mutta eri systeemit) on kuntoutujalle myöntänyt. Joissakin tapauksissa voi kuntoutuja lääkärin ja koko työryhmän suosituksen perusteella anoa kuntoutusjakson pidentämistä. Taustalla on kuitenkin yleensä esimerkiksi akuutti vamma, jolloin pidennetty aika on hyvin perusteltu. 

Yleensä jokaisella asiakkaalla on fysioterapiaa päivittäin 45min. Mikäli terapeuteille tulee päivän aikatauluun vapaa aika, ne käytetään yleensä lisäaikana potilaalle. Joskus voi siis potilas saada fysioterapiaa jopa 90 min päivässä. Työntekijät pyrkivät aina täyttämään päivän aikana jokaisen potilaalle tarkoitetun ajan kalenteristaan, jos jollekin tuleekin syystä tai toisesta peruutus. Tätä menettelytapaa kannustaa työnantaja, tarjoamalla jonkin näköistä bonusta, josta en itse tarkemmin tiedä. Mielestäni se on erittäin hyvä, sillä kuntoutujat haluavat lähtökohtaisesti ottaa kaiken mahdollisen jaksosta irti ja mehän teemme töitä heidän terveyden edistämistä varten. Miksi siis istua ja kahvitella muuten vaan?

Alkuarvioinnin jälkeen asetetaan jokaiselle potilaalle yksi tai useampi tavoite. Vähintään yhden tavoitteen tulee olla sidonnainen kuntoutusjaksoon, jolloin jokin tavoite voidaan saavuttaa esimerkiksi sen kahden viikon aikana. Tavoitteet perustuvat SMART - menetelmään. Terapian sisältö kirjataan jokaisena päivänä, siihen tarkoitetulla ajalla. Terapiajakson lopuksi tehdään yhteenveto, joka liitetään suosituksineen myös potilaan sairauskertomukseen.

Fysioterapian osalta terapia voi olla erilainen joka ikinen kerta. Terapia toteutetaan lähtökohtaisesti isommassa tilassa, jossa työskentelee useampi fysioterapeutti omien asiakkaiden kanssa. Tilassa on paljon plinttejä, erilaisia välineitä (kuminauhat, pallot, erilaiset pallot, painot, kepit yms.) ja laitteita (niistä tarkemmin myöhemmin). Lisäksi käytetään erilaisia tasoja keskuksen käytävillä: kalteet ja portaat  sekä käytävillä olevat alueet, joissa voi harjoitella, kuntosali ja luonto sekä keskusta-alue HNRK:n ympärillä ja lähistöllä. Vaihtoehtoja on siis tosi paljon!

Fysioterapian lisäksi kuntoutujilla voi olla kuntosaliharjoittelua ryhmässä, toimintaterapiaa, allasterapiaa, allasjumppaa, sähköhoitoja tai tapaamisia psykologin, puheterapeutin tai sosiaalityöntekijän kanssa. Joillekin asiakkaille suositellaan myös erilaisten laitteiden käyttöä fysioterapian ulkopuolella. Kerron niistä tarkemmin erillisessä postauksessa. SAK -kuntoutujien kanssa, joilla on alaraajahalvaus/muusta syystä ei voi seistä omin jaloin, käytetään paljon myös seisomapöytää ja muita siihen tarkoitukseen tarkoitettuja välineitä.

MUTTA, itse mun osuudesta täällä nyt vähän. Eli ensimmäinen päivä meni enimmäkseen seuraillessa. Toisesta päivästä alkaen osallistuin jo aktiivisesti terapioihin ohjaamalla harjoitteita ja avustamalla ohjaajaa laitteiden käytössä, potilaan siirroissa ja alkuarviointeja tehdessä. Huomaan olevani kyllä ihan surkea alkuarvioinneissa, koska en osaa hahmottaa tärkeimpiä asioita SAK -potilaiden kohdalla, puhumattakaan jostakin spastisuuden luokittelusta :o. Ongelmaksi mulle muodostuu myös lyhyt aika alkuarvioinnin tekemiseen. Kuitenkin nyt kahden viikon jälkeen, alkaa jotakin hahmottumaan paremmin! Onneksi ohjaajani ovat erittäin kivoja ja taitavia opettamaan. He kyseenalaistavat, kyselevät ja antavat vastuuta ilman, että joudun kokemaan olevani paska tai muuten vaan epäammattimainen. Heti tilanteen vaatiessa he puuttuvat mukavalla tavalla ja avustavat sekä vastaavat kaikkiin hulluihin kysymyksiin, mitä mulle mieleen tulee. Myös asiakkaat on tehnteet täällä olemisesta ja oppimisesta helppoa. He ovat tottuneet siihen, että täällä on aina harjoittelijoita ja suhtautuvat minuunkin positiivisesti. Myös kuntoutujat kertovat itsestään ja toki tilanteen mukaan, saan kysyä myös heiltä tosi paljon. Se, että asiakkaiden kanssa voi kommunikoida, antaa hirveästi lisää. Sehän on meille yleensä itsestäänselvyys, kun äidinkielellä pärjätään. Kuitenkin verrattuna Kroatiassa oloon, on näiden asioiden välillä iso kontrasti. Mietin välillä, kuinka paljon oltaisiin voitu siellä tehä asioita enemmän ja paremmin, jos meillä olisi ollut kokonaan yhteinen kieli.

Toisesta viikosta alkaen sain jo kolme täysin omaa potilasta. Lonkan ja polven TEP:pejä, selkäkipuja ja punkin levittämän enkefaliitin jälkeinen yläraajahalvaus. On kyllä mielenkiintoista ja mukavaa saada vastuuta. Sopivassa määrin siis. Tällä viikolla olisi ollut tarkoituksena sijaistaa edellisviikon ohjaajaani, mutta olenkin ollut kuumeessa kämpillä nyt eilisen ja tänään palautunut koulutehtävien ja suklaan voimalla. Toivottavasti pääsee huomenna jo takaisin hommiin. Kyllä tää yksin kämpillä jököttely (koulutehtävillä tai ilman) laittaa pään iha sekasi koko muikkelilla :D 

Yhteenvetona siis: 
- Jos tekstini on vaikealukuista, antakaa anteeksi
- Suklaa on hyvää
- Tee on hyvää myös
- Haluan takaisin töihin
- Tykkään harjottelustani, kolleegoistani sekä potilaistani
- Tänään olisi ollut myös napatanssitreenit, mutta taitaa jäädä torstaihin sitten
- Minulla menee täällä hyvin ja minusta pidetään täällä myös hyvää huolta :)

Something in english this time:
- I like being here, except the flue I have
- Hopefully getting back to work tomorrow
- I like my work, my colleagues and patiens
- I feel good and I feel I´ve been taken care of
- I learn more every single day
- People who are teaching me here, are the best <3 Thank you!
- Chocolate, tea and school work are keeping me company during my 2 sick days off from work
- I´ll have to miss todays belly dancing class, but on thursday I´ll be back on it

-Nabu-

Hapsal Dietrich - Pistachio cake with strawberries - Best ever.   
Menu: https://www.dietrich.ee/

So, if knowledge is the food of the soul then...let´s be real. We need actual food too. Especially good one, great one. So good. So this post is mostly about the great food in Haapsalu. Enjoy. 

Hapsal Dietrich - porridge with fresh berries

Hapsal Dietrich - Breakfast

Hapsal Dietrich - Children´s pasta

Kärme küülik - Tomato soup with mozzarella
Menu: http://www.kyylik.ee/

Kärme küülik - roasted oven beetroot with goat cheese 

Wiigi kohvik - Tiger prawns with salad
Menu: http://www.wiigikohvik.ee/en/eelroad.php

Wiigi kohvik - Chocolate fondant

Pub Africa - fries - not so fancy outside, but good food and good service :) Great place to hang out with friends.
Menu: https://www.facebook.com/pubiafrica/ 

Feeling hungry, right? You can always go and pick some mushrooms.

Or maybe these yellow ones are a little better for your health.

Or, you can just go for a cake.

Hapsal Dietrich 

Sometimes you may also need a little shot.

(Only funny for Finns probably)

And at some point, you may find this smoked fish at your workplace.

Anyway, I hope you have some idea about where to eat in Haapsalu now.

-Nabu-

Heippa! Täällä on hurjasti tekemistä ja ihan yhtä paljon kerrottavaa kaikesta. Ajattelin kertoa mun kesästä Haapsalun neurologisessa kuntoutuskeskuksessa (HNRK), jossa olin siis kesä-heinäkuun töissä ja nyt harjoittelussa. Olen fysioterapeuttiopiskelija. En tuonut sitä kummemmin esille ensimmäisessä postauksessa. Nyt on menossa opinnoissa viimeinen puolikas vuosi eli neljäs syksy. Mikäli kaikki menee putkeen, olisi tarkoitus valmistua joulukuussa 2018 ja muka osata jo jotakin! 

Kesätyöt alkoi siitä, kun syksyn harjoittelupaikka oli koulun puolesta varmistunut. Halusin viettää tämän kesän Virossa, lähellä perhettä ja kotia. Tuntui, että se on "viimeinen" mahdollisuus tehä asioita just oman mielen mukaan, kun ei vielä pysyvää työpaikkaa ole. Noh, ensin stressasin päässäni sitä, miten saan yhdistettyä mahdollisesti Virossa tienattavan palkan (not good vrt Suomen palkat) siihen, että mulla on Seinäjoella asunto ja kaikki laskut pitäisi pystyä maksamaan. Puhumattakaan asumisesta ja elämästä yleensä. Työpaikkaa olisi ollut Tartossa parissakin paikkaa, mutta ei oman alan hommaa eli ei fysioterapiaa. Tiesin, että Seinäjoelta olisi hankala löytää oman alan töitä, kun en pitkiä harjoitteluja ole kauheesti siellä tehnyt. Keräsin kuitenkin mielikuvitukselliset pallini ja päätin astua taas kerran mukavuusalueen ulkopuolelle. Soittelin eri yrityksiin ja kyseilin mahdollista kesätyöpaikkaa. Haasteita oli muutama: olen opiskelija, kesätyöntekijöitä ei tarvittu, koko yrityksen kesälomat (koko pulju kiinni kuukauden ajan kesällä) ja Tarton yliopistossa opiskelevat ja valmistuvat opiskelijat olivat etusijalla. Sitten hoksasin, että ehkä olisi fiksua varmuuden vuoksi kysellä vielä Haapsalusta, kun sinne kuitenkin olen syksyllä lähdössä harjoitteluun. Ainoa epäilyksiä herättävä asia oli välimatka Tarton ja Haapsalun välillä, 3,5h ajamista autolla.

Otin yhteyttä HNRK: n ja kyselin tilanteesta. Kerroin myös suoraan, että neurologisen osaamisen kanssa on toki hieman haasteita, mutta voisinko tehdä jotakin. Mulla kävi tuuri ja he halusi mut töihin kesäksi. Sovimme työpätkän kesä-heinäkuulle. Elokuu oli lomaa, jotta voisin keskittyä vielä Joannan kanssa yhdessä tekemään viimeiset loppuviimeistelyt oppariiimme. Jotta pärjäisin taloudellisesti, otin toki myös kesäkursseja. Kesäkurssit valitsin mielenkiinnon mukaan. Ensimmäinen liittyi lihavuuteen - ennaltaehkäisy ja hoito, toinen autismikirjon häiriöiden kuntoutukseen. Oli kyllä laadukkaat kurssit, mutta vaatihan ne älyttömän paljon panostusta. Tein siis kesä-heinäkuussa joka viikko töiden jälkeen kouluhommia. Oli kyl rankkaa, mutta sen arvoista. 

Kesätyöni meni koko ajan samalla kaavalla. Koska en ollut valmistunut vielä koulusta, sain vähän erilaisia hommia. Koko kesätyön ajan mulla oli joka päivä 6x30min allasohjauksia lapsille, joiten ikähaarukka oli 2-17v. Kyseessä oli pieni terapia-allas, johon pienimmät tuli vanhempien kanssa ja isommat yksin. Mikäli oli kyseessä isomman toimintakyvyn häiriön kanssa olevia lapsia, oli heillä tarvittaessa mukana huoltaja. Henkisen ja fyysisen toimintakyvyn ongelmia oli laidasta laitaan ja mun tehtävä oli antaa harjoitteet ja järjestää leikkejä, jotka sisälsivät tarvittavia harjoituksia ja liikkeitä lapsen toimintakyvyn kehittämisen kannalta. Selvennykseksi sanon suoraan, että oli lapsia, jotka eivät pystyneet itse kommunikoimaan tai liikkumaan ja heitä, joiden toimintakyky oli oikein hyvä. Haaste-haarukka oli siis valtava. Toinen kaava, mikä toistui, oli kuntosaliohjaukset ryhmille kahdesti päivässä. Kuntosalilla työni oli ohjata ja avustaa asiakkaita heidän treeneissä, joissa liikkeiden oikea tekniikka ja asiakkaiden turvallisuus on aina etusijalla. Kuntosalissa vieraileville asiakkaille on tehty jo etukäteen fysioterapeuttien toimesta kuntosaliohjelma, joten heidän täytyi vain saapua paikalle, rekisteröidä itsensä tietokoneelle ja aloitta harjoittelu. Kaikki laitteet on HUR -laitteita ja useimmat soveltuvat myös pyörätuolia käyttäville asiakkaille ( http://www.hur.fi/fi/tuotteet ). Muuten mulla oli ensimmäisen kuukauden ajan yhteensä neljä ortopedista asiakasta, mm. postoperatiivisia tekonivelleikkauksia ja selkä- & polvikipuisia aikuisia. Toisen kuukauden aikana oli neljä lasta, mm. autismia, down -syndroomaa ja cp -vammaa. Kaikki yksilöasiakkaat olivat omiani ja vastasin heidän alkuhaastatteluista, -mittauksista, tavoitteista, terapian toteutuksita, kuntosaliohjelman tekemisestä ja kuntosaliryhmiin ilmoittautumisesta sekä alku- ja loppuraporteista. Lisäksi oli päivittäin kirjaamiseen varattua aikaa yhteensä 75min. Työpäivien pituus oli 8.00-16.30, 30 min ruokkis ei kuulu täällä palkalliseen työaikaan. Olin siis ihan oikeasti töissä. 

Kokemuksista voin kertoa tarkemmin lisää, laittakaa viestiä. Yleisesti ottaen kaikki meni hyvin ja sain jopa erillisen positiivisen kirjallisen asiakaspalautteen (VOITTO)! Helppoa se ei kuitenkaan ollut, sillä olin ensimmäistä kertaa täysin omillani fysioterapeuttina. Tämä kaikki vaati paljon oma-aloitteisuutta, aktiivisuutta, sosiaalisia taitoja, itsenäistä opiskelua ja kaikkea muuta. Kuulostaa oikeastaan pahemmalta kuin mitä se on. Yks loistava tapa oppia ammatillisesti ja omasta itsestä lisää, on tehdä töitä. Käytin hyödykseni toki parhaani mukaan jatkuvasti myös kolleegoitani. Joka aamu järjestettiin myös osaston sisäinen minipalaveri, jossa lääkärit, hoitajat, psykologi, sihteeri ja eri terapeutit kävi läpi päivän tärkeimmät asiat ja tarvittaessa vaihdoimme kuulumiset potilaiden terveydellisen tilan muutoksista. Lisäksi potilaille, joiden terapiajakso kestää vähintään 14 päivää, voidaan järjestää tiimipalaverit, joissa käydään läpi tavoitteet ja kaikki muu tärkeä tieto liittyen kuntoutusjaksoon. Tiimipalaveriin osallistuu aina potilas ja kaikki hänen kuntoutukseen osallistuva työryhmä. Tätä hyödynnetään kunotutuksen seurannassa ja siinä, että jokainen ammattilainen on perillä uusimmista potilaan kuulumisista. Tiimipalavereissa käytetään aina FIM -mittaria ( http://www.sotetieto.fi/fi/tuotteet/fimr-toimintakykymittari-arvioi-toimintakykya-avuntarvetta-ja-kuntoutumista ), johon kaikki työntekijät koulutetaan. Osallistuin palaveriin kerran, annoin vain mielipiteeni, sillä näin lyhyellä työjaksolla minulla ei tähän koulutukseen ollut mahdollisuutta. 

Työtehtävien ulkopuolella mulla oli loistava mahdollisuus tutustua eri ammattilaisiin, päästä näkemään Virossa pyörivää terveydenhuollon systeemiä sekä saada mahtavia ja opettavaisia kokemuksia. Tämä kaikki antoi pohjan sille, että juuri nyt on hyvä olla. Mulla on kavereita, taitavia ohjaajia ja mahtavan persoonan omaavia potilaita. Mulla on rohkeutta ja halua oppia, pistää parastani ja nauttia jokaisesta hetkestä täällä. Ihmisistä ja tämän hetkisistä kuulumisista kerron teille taas myöhemmin :) Pistäkää viestiä, jos tähän kesätyö -asiaan liittyen herää kysymyksiä. 

Pahoittelut kirjoitusvirheistä - koskee jokaista postausta. Tässä nyt jotakin fiiliksiä töistäni täällä viime kesältä. Tein töiden lisäksi myös kaikkea muuta kivaa. Kerron teille vapaa-ajan toiminnoista sitten erillisessä postauksessa.

-Nabu-

Ensimmäisenä tulee aina kysymyksiä: Miksi? Minne? Mitä varten? Milloin? Kuinka? yms. Ajattelinkin avata teille vähän, miksi valitsin Erasmus -kohteeksi juuri Haapsalun.

Ensimmäisen Erasmus -harjoitteluni tein vuosi sitten Opatijassa, Kroatiassa. Silloinen vaihtoon lähteminen oli tosi jännittävää, mutta suurin motivaattori oli päästä uuteen ympäristöön kaikin puolin. Uutta oli ilmasto, luonto, kulttuuri, maa ja kaikki muu. Silloin rohkeutta lisäsi erittäin hyvän ystävän kanssa kokemuksen jakaminen. 3 kuukautta vierähti äkkiä ja hauskaa oli kyllä kaikki! Seikkailua oikeen urakalla ja tällä hetkellä mieleen ei tuu kyllä mitään negatiivistä koko kolmen kuukauden ajalta. Siistiä! Lähtekää kaikki vaihtoon, jos vain mahdollisuuden siihen saatte :) Silloisen blogin osoite, mitä Joannan kanssa pidettiin, on tämä: http://kunkunatkohtasin.blogspot.com/ 

Nyt tilanne on kuitenkin eri. Suoritan harjoitteluni Haapsalussa, Virossa. Kotimaassani, mutta vieraassa kaupungissa. Taustoistani sen verran, että Virosta suomeen olen perheen mukana muuttanut 10 -vuotiaana ja nyt 13 vuotta Suomessa asuneena päätin lähteä vaihtoon takaisin "kotiin". Haapsalu on kaupunkina mulle ihan uusi. Kotoisin olen siis Tartosta, Viron mittakaavassa isosta kaupungista. Haapsalu tosin, tuntuu kyllä ihan kylältä. Vielä enemmän kylältä kuin se, että muuttaa Tampereelta Seinäjoelle opiskelemaan. 

Ensimmäinen harjoittelu oli enemmänkin elämää mullistava kokemus, kyllä tämäkin sitä tulee olemaan. Ero on vain siinä, että tähän harjoitteluun lähdin kehittämään itseäni ensissijaisesti ammatillisessa mielessä. Aloitin järkkäämään tätä mahdollisuutta jo Kroatiassa ollessani. Kyllä, olin ajatellut tätä jo opiskelujen ensimmäisestä vuodesta lähtien, mutta Kroatia vei aluksi voiton. Koululta sain jo aika nopsaa vihreän valon, sillä opinnot olivat sujuneet hyvin. Edellinen harjoittelu ulkomailla ei viivästyttänyt opintoja ja kaikki tuli hoidettua ajallaan. Tilannetta helpotti myös se, että tämä harjoittelu on vapaa-valintainen. Tarkoittaa siis sitä, ettei liity varsinaisesti mihinkään tiettyyn opintojaksoon, vain sain valita, mihin fysioterapian osa-alueeseen haluan tällä kertaa itse keskittyä. Minua on aina kiinnostanut neurologia ja se jäi juurikin Kroatiassa ollessa hyvin vähälle. Tuntuu rehellisesti sanottuna siltä, että en tiedä enkä osaa MITÄÄN. Vaikka silloin kirjalliset tentit ja muut menikin 5/5 tuloksilla, niin eihän se mitään kerro, jos ei käytännön kokemusta ole. Jestas, kyllä jännittää. Otin itse ensimmäisenä Haapsalun neurologiseen kuntoutuskeskukseen yhteyttä kysellen, olisiko harjoittelu syksyllä 2018 siellä mahdollista. Siellä oltiin hyvinkin kiinnostuneita ja sovittiin, että seuraavaksi asiaan palaakin koulun henkilökunta. Keväällä tehtiin koulun kanssa sopimukset ja päätös oli varma. Haapsalussa on arvostettu neurologinen kuntoutuskeskus ja koulussamme siitä on puhuttu paljon hyvää. Kerronkin teille sitten siitä tarkalleen erillisessä postauksessa.

Plussat
+ valmiina oleva kielitaito
+ positiivinen maine
+ kaverin kokemus Erasmus -vaihdon suorittamisesta kyseisessä paikassa
+ kokemus
+ neurologisiin haasteisiin keskittynyt mesta
+ verkoston laajentaminen tulevaisuutta ajatellen (mahdollinen työpaikka jms.)
+ ois ne virolaisetkin kaverit aika kiva juttu tässä elämässä
+ jos ehkä pärjäisin sielläkin
+ jos jotakin menetän, niin 2kk perus arjesta. No big deal!
+ voisi olla kivan näköstä myös CV:ssä

Miinukset
- epäonnistuminen (omasta mielestäni)
- etäisyys tutusta ja turvallisesta
- asuntolaelämä
- yks harjoittelu vähemmän, jossa voisin luoda suhteita Suomessa työuraa ajatellen
- jos en tykkää? mistään?

AINIIIN!!!! Olinhan siellä jo kesätöissä 2kk (tästäkin erillisessä postauksessa).

Otan vastaan enemmän kuin mielelläni kaikki kysymykset, ideat, asiat, ongelmat ja kommentit muuten vaan! :)
​Päivän biisi:

https://open.spotify.com/track/4Sqc0kPuZpfI0T2TZBu8JT

-Nabu-