Heippa! Täällä on hurjasti tekemistä ja ihan yhtä paljon kerrottavaa kaikesta. Ajattelin kertoa mun kesästä Haapsalun neurologisessa kuntoutuskeskuksessa (HNRK), jossa olin siis kesä-heinäkuun töissä ja nyt harjoittelussa. Olen fysioterapeuttiopiskelija. En tuonut sitä kummemmin esille ensimmäisessä postauksessa. Nyt on menossa opinnoissa viimeinen puolikas vuosi eli neljäs syksy. Mikäli kaikki menee putkeen, olisi tarkoitus valmistua joulukuussa 2018 ja muka osata jo jotakin! 

Kesätyöt alkoi siitä, kun syksyn harjoittelupaikka oli koulun puolesta varmistunut. Halusin viettää tämän kesän Virossa, lähellä perhettä ja kotia. Tuntui, että se on "viimeinen" mahdollisuus tehä asioita just oman mielen mukaan, kun ei vielä pysyvää työpaikkaa ole. Noh, ensin stressasin päässäni sitä, miten saan yhdistettyä mahdollisesti Virossa tienattavan palkan (not good vrt Suomen palkat) siihen, että mulla on Seinäjoella asunto ja kaikki laskut pitäisi pystyä maksamaan. Puhumattakaan asumisesta ja elämästä yleensä. Työpaikkaa olisi ollut Tartossa parissakin paikkaa, mutta ei oman alan hommaa eli ei fysioterapiaa. Tiesin, että Seinäjoelta olisi hankala löytää oman alan töitä, kun en pitkiä harjoitteluja ole kauheesti siellä tehnyt. Keräsin kuitenkin mielikuvitukselliset pallini ja päätin astua taas kerran mukavuusalueen ulkopuolelle. Soittelin eri yrityksiin ja kyseilin mahdollista kesätyöpaikkaa. Haasteita oli muutama: olen opiskelija, kesätyöntekijöitä ei tarvittu, koko yrityksen kesälomat (koko pulju kiinni kuukauden ajan kesällä) ja Tarton yliopistossa opiskelevat ja valmistuvat opiskelijat olivat etusijalla. Sitten hoksasin, että ehkä olisi fiksua varmuuden vuoksi kysellä vielä Haapsalusta, kun sinne kuitenkin olen syksyllä lähdössä harjoitteluun. Ainoa epäilyksiä herättävä asia oli välimatka Tarton ja Haapsalun välillä, 3,5h ajamista autolla.

Otin yhteyttä HNRK: n ja kyselin tilanteesta. Kerroin myös suoraan, että neurologisen osaamisen kanssa on toki hieman haasteita, mutta voisinko tehdä jotakin. Mulla kävi tuuri ja he halusi mut töihin kesäksi. Sovimme työpätkän kesä-heinäkuulle. Elokuu oli lomaa, jotta voisin keskittyä vielä Joannan kanssa yhdessä tekemään viimeiset loppuviimeistelyt oppariiimme. Jotta pärjäisin taloudellisesti, otin toki myös kesäkursseja. Kesäkurssit valitsin mielenkiinnon mukaan. Ensimmäinen liittyi lihavuuteen - ennaltaehkäisy ja hoito, toinen autismikirjon häiriöiden kuntoutukseen. Oli kyllä laadukkaat kurssit, mutta vaatihan ne älyttömän paljon panostusta. Tein siis kesä-heinäkuussa joka viikko töiden jälkeen kouluhommia. Oli kyl rankkaa, mutta sen arvoista. 

Kesätyöni meni koko ajan samalla kaavalla. Koska en ollut valmistunut vielä koulusta, sain vähän erilaisia hommia. Koko kesätyön ajan mulla oli joka päivä 6x30min allasohjauksia lapsille, joiten ikähaarukka oli 2-17v. Kyseessä oli pieni terapia-allas, johon pienimmät tuli vanhempien kanssa ja isommat yksin. Mikäli oli kyseessä isomman toimintakyvyn häiriön kanssa olevia lapsia, oli heillä tarvittaessa mukana huoltaja. Henkisen ja fyysisen toimintakyvyn ongelmia oli laidasta laitaan ja mun tehtävä oli antaa harjoitteet ja järjestää leikkejä, jotka sisälsivät tarvittavia harjoituksia ja liikkeitä lapsen toimintakyvyn kehittämisen kannalta. Selvennykseksi sanon suoraan, että oli lapsia, jotka eivät pystyneet itse kommunikoimaan tai liikkumaan ja heitä, joiden toimintakyky oli oikein hyvä. Haaste-haarukka oli siis valtava. Toinen kaava, mikä toistui, oli kuntosaliohjaukset ryhmille kahdesti päivässä. Kuntosalilla työni oli ohjata ja avustaa asiakkaita heidän treeneissä, joissa liikkeiden oikea tekniikka ja asiakkaiden turvallisuus on aina etusijalla. Kuntosalissa vieraileville asiakkaille on tehty jo etukäteen fysioterapeuttien toimesta kuntosaliohjelma, joten heidän täytyi vain saapua paikalle, rekisteröidä itsensä tietokoneelle ja aloitta harjoittelu. Kaikki laitteet on HUR -laitteita ja useimmat soveltuvat myös pyörätuolia käyttäville asiakkaille ( http://www.hur.fi/fi/tuotteet ). Muuten mulla oli ensimmäisen kuukauden ajan yhteensä neljä ortopedista asiakasta, mm. postoperatiivisia tekonivelleikkauksia ja selkä- & polvikipuisia aikuisia. Toisen kuukauden aikana oli neljä lasta, mm. autismia, down -syndroomaa ja cp -vammaa. Kaikki yksilöasiakkaat olivat omiani ja vastasin heidän alkuhaastatteluista, -mittauksista, tavoitteista, terapian toteutuksita, kuntosaliohjelman tekemisestä ja kuntosaliryhmiin ilmoittautumisesta sekä alku- ja loppuraporteista. Lisäksi oli päivittäin kirjaamiseen varattua aikaa yhteensä 75min. Työpäivien pituus oli 8.00-16.30, 30 min ruokkis ei kuulu täällä palkalliseen työaikaan. Olin siis ihan oikeasti töissä. 

Kokemuksista voin kertoa tarkemmin lisää, laittakaa viestiä. Yleisesti ottaen kaikki meni hyvin ja sain jopa erillisen positiivisen kirjallisen asiakaspalautteen (VOITTO)! Helppoa se ei kuitenkaan ollut, sillä olin ensimmäistä kertaa täysin omillani fysioterapeuttina. Tämä kaikki vaati paljon oma-aloitteisuutta, aktiivisuutta, sosiaalisia taitoja, itsenäistä opiskelua ja kaikkea muuta. Kuulostaa oikeastaan pahemmalta kuin mitä se on. Yks loistava tapa oppia ammatillisesti ja omasta itsestä lisää, on tehdä töitä. Käytin hyödykseni toki parhaani mukaan jatkuvasti myös kolleegoitani. Joka aamu järjestettiin myös osaston sisäinen minipalaveri, jossa lääkärit, hoitajat, psykologi, sihteeri ja eri terapeutit kävi läpi päivän tärkeimmät asiat ja tarvittaessa vaihdoimme kuulumiset potilaiden terveydellisen tilan muutoksista. Lisäksi potilaille, joiden terapiajakso kestää vähintään 14 päivää, voidaan järjestää tiimipalaverit, joissa käydään läpi tavoitteet ja kaikki muu tärkeä tieto liittyen kuntoutusjaksoon. Tiimipalaveriin osallistuu aina potilas ja kaikki hänen kuntoutukseen osallistuva työryhmä. Tätä hyödynnetään kunotutuksen seurannassa ja siinä, että jokainen ammattilainen on perillä uusimmista potilaan kuulumisista. Tiimipalavereissa käytetään aina FIM -mittaria ( http://www.sotetieto.fi/fi/tuotteet/fimr-toimintakykymittari-arvioi-toimintakykya-avuntarvetta-ja-kuntoutumista ), johon kaikki työntekijät koulutetaan. Osallistuin palaveriin kerran, annoin vain mielipiteeni, sillä näin lyhyellä työjaksolla minulla ei tähän koulutukseen ollut mahdollisuutta. 

Työtehtävien ulkopuolella mulla oli loistava mahdollisuus tutustua eri ammattilaisiin, päästä näkemään Virossa pyörivää terveydenhuollon systeemiä sekä saada mahtavia ja opettavaisia kokemuksia. Tämä kaikki antoi pohjan sille, että juuri nyt on hyvä olla. Mulla on kavereita, taitavia ohjaajia ja mahtavan persoonan omaavia potilaita. Mulla on rohkeutta ja halua oppia, pistää parastani ja nauttia jokaisesta hetkestä täällä. Ihmisistä ja tämän hetkisistä kuulumisista kerron teille taas myöhemmin :) Pistäkää viestiä, jos tähän kesätyö -asiaan liittyen herää kysymyksiä. 

Pahoittelut kirjoitusvirheistä - koskee jokaista postausta. Tässä nyt jotakin fiiliksiä töistäni täällä viime kesältä. Tein töiden lisäksi myös kaikkea muuta kivaa. Kerron teille vapaa-ajan toiminnoista sitten erillisessä postauksessa.

-Nabu-